SiniKaroliinaHamk: Rehut ja niiden käyttö

Tehtävänanto:

"Rehut on tässä jaettu kahteen pääryhmään nurmirehut ja väkirehut.

Nurmirehuihin kuuluu laidun, säilörehu ja heinä. Laadi kunkin rehun ominaisuuksista ja käytöstä ruokinnassa selvitys. Kokoa rehuarvoista taulukko, jossa kustakin rehusta ilmoitetaan kuiva-aine, raakavalkuainen, OIV (ohutsuolessa imeytyvä valkuainen) ja PVT (pötsin valkuaistase) sekä sulavien ravintoaineiden yhteismäärä eli D-arvo ja siitä laskettu energiapitoisuutta kuvaava ME-arvo. Nurmirehun laatuun vaikuttavia tekijöitä voisitte tutkia yhteisessä kappaleessa, jossa korjuuaste on tärkein asia.

Väkirehuihin kuuluvat kotoiset rehuviljat ja teolliset väkirehuseokset. Teollisiin seoksiin kuuluvat edelleen täysrehut sekä viljan rinnalla syötettävät täydennysrehut eli puolitiivisteet ja tiivisteet. Teollisten seosten käyttö on yleistä etenkin yksimahaisten kotieläinten, sian ja siipikarjan ruokinnassa. Laadi rehujen ominaisuuksista ja käytöstä ruokinnassa selvitys. Selvitä teollisten seosten kohdalla myös tärkeimmät raaka-aineet. Esittele esimerkkinä jonkin kotieläinlajin teollisia seoksia ja niiden käyttösuosituksia. Tähän löytyy apua rehufirmojen sivuilta."

1 NURMIREHUT

Nurmirehuja ovat säilörehu, heinä ja laidun.
Nurmet ovat monivuotisia, ja jos kasvusto on talvehtinut hyvin, voidaan satoa saada perustamisvuoden jälkeen jopa seuraavat 3-4 vuotta. Yhden kasvukauden aikana satoa saadaan korjattua normaalisti kolme kertaa. Sadontuottokyvyn takia on hyvä, että tilalla on eri-ikäisiä nurmia samanaikaisesti.

Nurmikasvien sulavuus on tärkeää eläinten ruokinnassa. Esimerkiksi maidontuotantoon nurmirehun laatu vaikuttaa olennaisesti. Erityisesti nurmirehun sulavuutta laskeva D-arvo on tärkeä. Jos D-arvo laskee prosentin, maitotuotos laskee 0,5kg/lehmä/vrk, jos sitä ei korvaa väkirehulla.

1.1 Säilörehu

Säilörehu on käynyttä (käyminen = fermentointi) ja kosteaa rehua ja sitä syövät esimerkiksi hevoset ja nautakarja.

Säilörehun fermentointi perustuu käymisprosessiin. Käymisprosessin aikana muodostuu maitohappoa, joka on luonnon oma säilöntäaine. Kun rehu pakataan tiiviisti, rehussa olevat maitohappobakteerit lisääntyvät, koska hapeton tila luo niille hyvät kasvuolosuhteet.

Säilörehu korjataan, kun kasvusto on nuorta ja vasta tähkimisen alussa. Tähän lisätään happoa, jotta rehu säilyy paremmin. Yleisesti käytössä on muurahaishappo.

Säilörehusta lähes kaikki korjataan nykyisin esikuivattuna. Kuivauksella ei saada ruokinnallisia etuja, mutta työskentelyä se helpottaa. Kuivattuna rehunkorjuu on tehokkaampaa, sekä kuljetus on helpompaa. Esimerkiksi kuivatun rehun keräämisessä käytetyt koneet ovat tehokkaampia mitä tuorerehun korjuussa käytettävät koneet.

1.1.1 Taulukko säilörehun rehuarvoista

1.2 Heinä

Kuivaheinää nimitetään karkearehuksi.

Heinä on heinäkasvien ja muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta ja kuivattua massaa. Heinää käytetään eniten karjan rehuna, mutta sitä käytetään myös hevosille, sekä myös pienkotieläimistä erilaisilla jyrsijöillä.

Lehmille suositellaan heinää terveysrehuksi silloin, kun lehmän maidontuotanto on ehtynyt. Kun lehmä ei kuluta energiaa maidontuotantoon niin kuivaheinän vähäisemmän ravinnepitoisuuden ansiosta lehmä ei liho.

Kuivaheinän korjuu vie aikaa ja on työlästä. koska se vaatii kaatamisen lisäksi sen, että heinä kuivataan pelloilla karhoilla, jonka jälkeen se on vielä paalattava.

1.2.1 Taulukko heinän rehuarvoista

1.3 Laidun

Laidun on ulkona oleva aidattu alue, jolla nauta, lammas ja hevonen laiduntaa. Peruskasveja laidunnurmilla on esimerkiksi palkokasveisin kuuluvat valkoapila ja keltamaite, sekä heinäkasveista niittynurmikka ja nurminata.

Karjatilan edullisin karkearehu on laidun.

Laidunnuksesta on monia hyötyjä niin ihmisille, kun eläimillekin; rehu- arvo laitumella on hyvä, ja tämä lisää eläimen tuotosta. Laidunnus edistää eläimien terveyttä, sekä laitumella eläimet voivat toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. Laidunnuksella peltojen kuviot saadaan pidettyä siisteinä ja sato saadaan näin hyötykäyttöön. Laidunnus vähentää tarvetta karkearehuvarastolle, sekä lantaloille, koska laidunkaudella lanta levittyy karjan mukana laitumelle. Näin ollen myös lannan levitystarve vähenee.

Laitumen suositeltu korkeus nautojen laidunnusta aloitettaessa on 25- 40cm ja noin 10cm korkeaa siinä vaiheessa, kun eläimet siirretään laiduntamaan seuraavaa lohkoa.

1.3.1 Taulukko laitumen rehuarvoista

1.4 Nurmirehujen laatuun vaikuttavia tekijöitä

Nurmirehun laatuun vaikuttaa hyvin merkittävästi korjuun ajankohta. Rehun sulavuus laskee ja kuiva-ainetaso laskee sitä mukaa miten paljon sadon annetaan vanheta. Paras rehu saadaan siis nuoresta kasvustosta.

Rehuun ei missään nimessä saa päästä mitään epäpuhtauksia rehunteon missään vaiheessa. Haittamikrobit edesauttaa hiivojen ja homeiden kasvua. Haittamikrobisaastunta on haitallisempaa säilörehussa, kuin kuivarehussa. Säilörehussa alttius hiivoille ja homeille on suurempaa kosteuden takia.

Rehun sokeripitoisuutta pienentävät sade ja heinän kuivuminen. Tässä vaarana kuitenkin haittamikrobit, jotka saattavat levitä, kun rehu kuivuu hitaasti karholla.

Ensimmäisestä niitosta saadaan tuotantovaikutuksiltaan paras rehu. Sulavuus on yli 700g/kg ka. Sulavuudeltaan yhtä hyvää rehua voidaan saada myöhemmistäkin sadoista, mutta tuotantovaikutus jää yleensä pienemmäksi.

2 VÄKIREHUT JA NIIDEN KÄYTTÖ

Väkirehuja ovat kotoiset rehuviljat, esimerkiksi ohra, vehnä, kaura ja ruis, sekä teolliset väkirehuseokset, joihin voidaan käyttää puolitiivisteitä, tiivisteitä ja täysrehuja. Karjatiloilla noin puolet päivittäisestä väkirehuannoksesta koostuu viljasta. Tärkeimmät viljan arvon määrittäjät ovat hehtolitrapaino, valkuaispitoisuus ja tärkkelyspitoisuus.

Esimerkiksi maitotilan ruokinnan menestykseen vaikuttaa suurilta osin kotoisten rehujen laatu. Sisätiloista laitumelle siirtymisessä ei väkirehumäärää tule laskea turhan pikaisesti, jotta se ei vaikuttaisi negatiivisesti maidontuotantoon. Laidunhalvauksen riskiä pienentää väkirehutason pi- täminen ennallaan, minkä lisäksi tämä auttaa myös magnesiumin imeytymiseen. Naudoille syötettävät viljat tulisi pienentää, sillä niiden ruuan

sulatusta ei ole tehty kokonaisen jyvän sulattamiseen. Rehun määrää kannattaa pienentää vasta silloin, kun laitumen syönti on tarpeeksi suurta.

Laskelmia tekemällä huolehditaan, että kotoisia rehuviljoja riittää koko vuodeksi ja näin ollen turhaa hävikkiä ei pääse syntymään. Eri tuotosvaiheet, käyttötarkoitus, kohderyhmä ja niiden tuomat vaatimukset ja ruokintatekniikka vaikuttavat oleellisesti suunnitteluun.

2.1 Kotoiset rehuviljat

Kotoisia rehuviljoja ovat esimerkiksi ohra, vehnä, kaura ja ruis. Kotoisten rehujen käyttö on edullisempaa, kuin täysrehun, minkä lisäksi myös pelkällä kotoisia viljoja sisältävällä ravinnolla saadaan aikaiseksi hyviä tuloksia jo vasikkakaudella. Rehun tärkeimpiä ominaisuuksia ovat lajin valkuais- ja tärkkelysarvot.

2.1.1 Ohra

Ohraa käytetään etenkin lihanautojen ruokinnassa, sekä viljaväkirehuna. Seoksia suositellaan käytettäväksi, sillä näin voidaan tasata laadunvaihteluita ja taataan riittävä energiansaanti myös säilörehun ollessa huonompilaatuista. Ohrarehu on kuitu- ja valkuaisrikkaampaa kuin tavallinen ohra, mutta sen sulavuus ja energia-arvot ovat matalammat kuin ohralla. Mikäli ohran hehtolitrapaino nousee yli 62 kg:n, ei sen arvo parane enää samassa suhteessa, vaan kaikkiin 62 kg:n ylittäviin ohramääriin sovelletaan samoja rehuarvoja.

2.1.2 Kaura

Kauran rehuarvo on hieman huonompi, kuin ohran. Rehukauran viljelys- sä tavoitellaan suurta jyväkokoa ja korkeaa hehtolitrapainoa, eli energia- arvoa. Kauraa käytetään ohran ohella eniten lihanautojen ruokinnassa, minkä lisäksi se sopii hyvin kaikkien muidenkin kotieläinten ruoaksi. Mikäli kauran hehtolitrapaino laskee kymmenen kiloa, tulisi sitä käyttää 5-10 % enemmän. Viljeltävän lohkon pH-arvo on oleellisessa osassa, mikäli havitellaan isoa satoa. Lisäksi hivenaineiden määrä, toimiva vesitalous, sekä lajikkeen valinta olosuhteet huomioiden ovat asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

2.1.3 Vehnä

Vehnä on puolestaan nautakarjalle sopiva energiarehu, sekä energia- arvoltaan parempi kuin ohra ja kaura. Eläinten ruokinnassa vehnää on ollut rajallisesti käytettävissä, minkä takia se ei ole niin yleinen kuin kaura. Lisäksi vehnän tärkkelyspitoisuus on suuri, mikä rajoittaa sen käyttöä. Liiallinen tärkkelys ravinnossa voi aiheuttaa pötsin happamoitumista, mistä voi seurata ruokahaluttomuutta, sorkkavaivoja tai laskua tuotoksessa.

2.1.4 Ruis

Rukiin määrän tulee olla alle 20 % väkirehuseoksessa. Sen hehtolitrapaino on noin 70 kg. Hehtolitrapainon aleneminen ei vähennä rukiin rehuarvoa yhtä nopeasti, kuin ohran tai kauran, sillä rukiilla on ohut kuori.

2.1.5 Härkäpapu

Härkäpapu on yleisesti käytössä niin nauta- kuin sikatiloilla rehuseoksissa. Sillä on isompi valkuaispitoisuus kuin herneellä. Seoksissa suositaan myöhäisempiä lajikkeita, jos tarkoituksena on korjata kasvusto kokoviljasäilörehuksi. Mikäli suurin osa siemenistä vaurioituu esimerkiksi pak- kasen takia, on suositeltavaa korjata sato säilörehuksi.

2.2 Viljojen rehuarvot

2.3 Teolliset väkirehuseokset

Teollisia väkirehuseoksia, eli niin sanottuja valkuaisrehuja käytetään nautatiloilla useimmiten vain vasikoille, minkä jälkeen väkirehuruokinta pohjautuu lähes pelkästään kotoisiin rehuviljoihin, joita tarvittaessa täydennetään teollisilla seoksilla. Toimii kuin ravintolisä ihmisillä, eli eläin- ten tapauksessa rehuravinnon lisänä. Yleensä noin 30 % seoksesta on valkuaispitoista tiivistettä, kun taas puolitiivisteitä käytettäessä voidaan käyttää suhdetta 50:50. Myös aikuisilla eläimillä seoksia käytetään ruokinnan tasaamiseksi ja tuotannon maksimoimiseksi.

2.4 Lampaiden ja karitsojen ruokinta teollisella väkirehuseoksella

Tärkeintä lampaiden ruokinnassa on hyvälaatuinen heinä tai säiliörehu. Lisäksi tarjolla voi olla väkirehuseos, joka sisältää esimerkiksi kauraa ja hieman ohraa, tai pelkästään kauraa. Liika ohran saattaa rasvoittaa ja ris- ki virtsakiviin kasvaa. Valkuaistäydennyksen ohelle sopii hyvin rypsi- pohjainen tiiviste ilman lisättyjä hivenaineita. Lampaat eivät voi syödä tavallisia nautarehuja tai kivennäisiä, sillä ne sisältävät liikaa kuparia.

Rodusta riippuen lammas voi syödä noin 6mg/kg-9mg/kg kuparia päivässä.

Karitsat saavat jo aikaisesta vaiheesta alkaen maidon lisäksi mm. kasvatusväkirehua. Lammas-tähti sopii niin kasvaville karitsoille, kuin aikuisille ja imettäville lampaille. Se on kauravaltainen ja sopii hyvin ruuansulatukselle, sisältää kivennäis- ja hivenainetäydennyksen ja siihen ei ole lisätty kuparia. Täysrehu sisältää kauraa, ohraa, rypsipuristetta- ja rouhetta, natriumkloridia, kalsiumkarbonaattia, vehnäleseitä, melassileikettä (kuitupitoista ja vain vähän raakavalkuaista sisältävä sokeriteollisuuden sivutuote), magnesiumoksidia, juurikasmelassia, vehnänrehujauhoa ja esiseosta.

LÄHTEET

https://www.proagria.fi/sisalto/panosta-laiduntamiseen-5101

https://www.luomuwiki.fi/doku.php?id=luomuwiki:luomulaidun

https://www.farmit.net/nurmikasvit

https://www.farmit.net/kotielain/rehunsailonta/sailorehun-valmistus-ja- sailonta/esikuivattu-sailorehu

http://www.nordicsugar.fi/rehu/sailorehu/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2831/Lasse%20Vanhanen .pdf?sequence=1

http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n02s11b.pdf https://www.yara.fi/lannoitus/nurmi/nurmen-laatu/

http://www.smts.fi/MTP_julkaisu_2014/Esitykset/Sairanen_Rinne_Nurm isailorehun_korjuuajan_merkitys_ruokinnansuunnittelussa.pdf

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/ Tietopank- ki/Peltokasvituotanto/Nurmikasvit/H%C3%A4rk%C3%A4papua%20s% C3%A4il%C3%B6rehuksi-1.pdf

http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/480797/V%E4kirehu%20A% 20H%2025%203%202013.pdf?sequence=1

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/482190/Lihanautojen%20ru okinta%202014.pdf?sequence=1

http://www.suomenrehu.fi/fi/ruokinta/lypsylehmien-ruokinta/kotoiset- rehut/viljan-laadun-merkitys/

https://www.farmit.net/kasvinviljely/kaura/rehukaura

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/482190/Lihanautojen%20ru okinta%202014.pdf?sequence=1

http://www.suomenrehu.fi/fi/ruokinta/lypsylehmien-ruokinta/kotoiset- rehut/

http://www.suomenrehu.fi/fi/ruokinta/lampaiden-ruokinta/ https://kinnusentahtirehut.fi/rehu/lammas-tahti/

tiistai 27. marraskuuta 2018

Rehut ja niiden käyttö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti