Naudanlihatuotanto Suomessa

Tehtävänanto:

"Tehtävä 1: Naudanlihantuotanto Suomessa
 
1. Tehkää taulukko, johon kokoatte keskimääräistä tietoa naudanlihantuotannosta Suomessa vuosina 2016 ja 2017: tuottajahinta, tuotanto, kulutus, vienti, tuonti, omavaraisuusaste, keskiteuraspainot (sonnit ja hiehot yli 130 kg, lehmät).
2. Pohtikaa perustellen kolmivaihekasvatuksen hyötyjä ja haasteita.
3. Pohtikaa ja perustelkaa viisi keskeistä asiaa mihin kannattavan emolehmätilan tuotanto perustuu.

Tehtävä 2: Lihanautarodut ja eläinaines 
1. Tehkää taulukko, johon kokoatte kaikki Suomessa kasvatettavat liharodut ja kerätkää taulukkoon rotukohtaista tietoa ja ominaisuuksia.
2. Pohtikaa perustellen hyvän emolehmän ominaisuuksia, erityisesti mikä merkitys/vaikutus kullakin ominaisuudella on. 
3. Pohtikaa perustellen hyvän siitossonnin ominaisuuksia, erityisesti mikä merkitys/vaikutus kullakin ominaisuudella on.
4. Pohtikaa perustellen risteytyksen hyötyjä ja mahdollisia haasteita naudanlihantuotannossa.

Tehtävä 3: Lihanautojen ruokinta
1. Kertokaa mitä emolehmien kuntoluokitus tarkoittaa, mikä on sen tavoite, miten se tehdään ja pohtikaa perustellen sen hyötyjä ja siihen liittyviä haasteita.
2. Pohtikaa perustellen seosrehuruokinnan eli aperuokinnan hyötyjä ja haasteita.

Tehtävä 4: Lihanautakasvattamot
1. Kuva kylmästä lihanautakasvattamosta. Pohtikaa perustellen kasvattamon etuja ja haasteita.
2. Kuva lämpimästä lihanautakasvattamosta. Pohtikaa perustellen kasvattamon etuja ja haasteita"



1 NAUDANLIHATUOTANTO SUOMESSA 

 

Naudanlihaa tuotetaan Suomessa paljon, noin 80 miljoonaa kiloa per vuosi. Suurin osa naudanlihasta saadaan maidontuotannosta ylijäävistä poistolehmistä ja vasikoista, minkä lisäksi naudanlihaa saadaan varta vasten lihaksi kasvatettavista naudoista. Maidontuotannossa käytettävä eläinaines hyödynnetään lihatuotannossa, mikä osaltaan supistaa lihankulutuksen aiheuttamaa ilmastovaikutusta.

1.1 Naudanlihatuotanto Suomessa vuosina 2016 & 2017

Taulukko 1

1.2 Kolmivaihekasvatuksen hyödyt ja haasteet

Kolmivaihekasvatusta on käytetty lypsävien rotujen sekä risteyslehmien lihantuotannon lisäämiseen. Syitä kolmivaihekasvatuksen aloittamiselle oli muun muassa lehmien laadun heikkous sekä maatiloilla ajan mittaan tapahtuneet muutokset.

Kasvatusmenetelmään kuuluu nimensä mukaisesti kolme eri vaihetta: ensimmäisenä vasikka luonnollisesti syntyy tilalle, ja jo alkutaipaleella panostetaan vasikoiden hoitoon ja ruokintaan. Aikainen siirto on hyvä asia maitotilan toiminnan kannalta, sillä näin saadaan lisää aikaa itse maidontuotannon hoitamista varten, sekä rehukustannuksissa saadaan säästöä vasikoiden juodessa pelkästään maitoa ravintonaan. Tarkoituksena onkin, että kasvatus tapahtuu saman ikäisten eläinten ryhmissä ja mahdollistaa sen, että tuottaja voi tarjota tiettyyn vaiheeseen erikoistunutta hoitoa.

Tämän jälkeen on vuorossa alkukasvatus, joka tapahtuu välikasvattamoissa. Siirto kasvattamoon tapahtuu useimmiten 1-3 viikon iässä, ja vasikat viipyvät niissä noin 3-6 kuukauden ikäisiksi. Tavoitteena on kirjaimellisesti antaa niille hyvät eväät kasvua ajatellen. Vajaa kilon päiväkasvuvauhtia tavoitellaan, sekä matalaa, alle 4 % kuolleisuutta. Hyvällä ruokinnalla on tarkoitus saavuttaa tasainen ja suunnitelmien mukaisesti kasvanut ryhmä vasikoita.

Kolmas vaihe tapahtuu loppukasvattamoissa, jolloin tavoitteena on teuraspainon saavuttaminen. Kolmivaihetuotannon vuoksi kasvatusaika ei ole niin pitkä kuin normaalisti ja teuraspainoja usein nostetaankin. Tämä auttaa parantamaan teuraslaatua sekä lihan laatua, ja viimeisten muutamien vuosien aikana sonnien teuraspaino onkin kohonnut 20 kiloa. Myös kuljetuksen kannalta kolmivaihekasvatuksessa on puolensa, sillä näin saadaan suurempi määrä eläimiä siirrettyä kerralla verrattuna tavanomaiseen muutaman eläimen siirtoon.

Kasvatuksen tulisi olla erittäin hyvin suunniteltua, mikä luo osaltaan haasteita, kun mietitään muun muassa sopivimpia toimintatapoja, eläinten terveydentilan seuraamista sekä ravitsemukseen liittyviä asioita. Tuotantotuloksia tuleekin seurata tarkkaavaisesti, jotta saataisiin tietoa kasvatuksen onnistumisesta ja mahdollisista muutoksista käytössä oleviin menetelmiin.

1.3 Kannattava emolehmätila 

Emolehmillä on erittäin tärkeää tavoitella tiettyä kuntoluokkaa vuoden ympäri, jotta tiineytyminen, poikiminen ja imetys onnistuisivat toivotulla tavalla. Emolehmätilojen tuotanto perustuukin suunniteltuun tuotannon rytmittämiseen.

Keväällä poikivan emolehmän vuoteen kuuluu neljä eri vaihetta: sisällä tapahtuva imetys, ulkona laitumella tapahtuva imetys, sekä tiineyden keski- ja loppuvaiheet sisätiloissa. Tehokasta laiduntamista on käytetty tällaisten emolehmien tuotannon perustana. Keväällä poikivia lehmiä voidaan tiineyden puolivälissä ruokkia D-arvoltaan huonommalla säilörehulla, mikäli ne ovat oikeassa kuntoluokassa. Näin voidaan säästää ruokintakuluissa. Vasikat kehittyvät varhaisessa vaiheessa ja märehtimisjaksot alkavat jo noin 2-3 viikon ikäisenä, joten ne alkavat hyödyntämään rehuja myös aikaisin.

Laitumen suunnitteluun ja kuntoon on syytä kiinnittää huomiota ennen laidunkauden alkamista. Nurmen tulisi olla 10 cm tienoilla, kun laidunnus aloitetaan. Eläinmäärä kannattaa suunnitella siten, ettei nurmi tallautuisi liiaksi ja aiheuttaisi hylkylaikkuja. Toisaalta taas isommilla laitumilla nurmi ei saisi päästä kasvamaan turhan pitkäksi ja näin ollen aiheuttamaan tallautumistappioita. On tärkeää kiinnittää huomiota puhdistusniittoon ja sen ajankohtaan.

Syksyllä poikivien emolehmien vuosi jakaantuu tuotantovaiheiden mukaan kolmeen eri osaan. Imetys sisätiloissa, laitumella vietettävä tiineyden puoliväli sekä loppuvaihe, joka myöskin tapahtuu sisätiloissa. Mikäli tilan peltojen pinta-alasta jää vain pieni osuus laitumille, on järkevämpää käyttää tätä menetelmää.

Tuotannon kannattavuuden kulmakiviin lukeutuu tehokas laiduntaminen ja taloudellisesti paras vaihtoehto onkin laidunrehun tuottaminen ja hyödyntäminen nurmirehujen tuotannossa. Kannattavinta olisikin viljellä monipuolisesti useita erityyppisiä säilörehuja tuotantovaiheiden varalle ja vaiheet tulisikin muistaa viljelysuunnitelmaa tehdessä.

Alhainen kustannustaso onkin erittäin tavoiteltava asia ja se vaikuttaa oleellisesti rakennusten vaatimuksiin, sillä niiden tulisi olla edullisia, kestäviä ja tarjota riittävästi viihtyisyyttä sekä hyvinvointia. Useimmiten nämä vaatimukset täyttää kylmäpihatto, eikä lämmin navetta olekaan edellytyksenä emolehmien hyvinvoinnille.

2 LIHANAUTARODUT JA ELÄINAINES 

2.1 Suomessa kasvatettavat liharodut ja niiden ominaisuudet 

 Taulukko 2. Liharodut ja niiden ominaisuudet

2.2 Hyvän emolehmän ominaisuudet

Tärkein emolehmän ominaisuus on tietenkin hedelmällisyys. Jos lehmän tiineyttäminen ei onnistu, se menee poistoon.

Hyvä luonne ja maidontuotanto on tärkeitä asioita, jotta emo saa kasvatettua vasikasta hyväluonteisen ja -painoisen vieroitusikään mennessä. Emolehmän hyvä luonne on tärkeä myös siitä syystä, että vaikka lähtökohtaisesti lehmän toivotaan poikivan itsenäisesti, niin aina voi tulla komplikaatioita ja ihmisen täytyy voida mennä auttamaan lehmää tarvittaessa. Auttaminen ei onnistu, jos lehmä on aggressiivinen tai kovin arka. Jos emolehmä pystyy poikimaan ilman apua, niin lehmä voi poikia elämänsä aikana kymmenenkin kertaa.

Lehmän hyvä rakenne on myös tärkeä emolehmän ominaisuus. Emolehmän täytyy jaksaa kannatella sonnin paino ja lantion täytyy olla sellainen, että poikiminen onnistuu. Emolehmän ulkoinen olemus täytyy olla feminiininen ja utareiden sellaiset, että vasikka pystyy niistä imemään maitoa. Utareiden olisi hyvä olla korkealla ja niiden täytyy tuottaa paljon maitoa, koska sillä tavalla ennaltaehkäistään esimerkiksi utaretulehdukset.

2.3 Hyvän siitossonnin ominaisuudet 

Tärkein siitossonnin ominaisuus on hedelmällisyys / tiineyttämiskyky, koska tyhjiin emolehmiin yhdelläkään tilalla ei ole varaa.

Hyvä luonne on tärkeä ominaisuus siitossonnille. Luonteenpiirteet ovat periytyviä ja isän luonteesta 50 % periytyy vasikalle. Siitossonnin täytyy tulla myös toimeen emolehmien, muiden siitossonnien, sekä myös ihmisten kanssa.

Siitossonnilla on oltava hyvät, vahvat jalat. Sonnin täytyy pystyä muun muassa hyppäämään emolehmän selkään. Siitossonnin kokonaisrakenne on oltava hyvä senkin takia, että nämä ominaisuudet periytyvät. Kukaan ei halua jalostaa sairasta eläintä.

Siitossonnin pitäisi olla rakenteeltaan maskuliininen. Jos sonnin päässä olevat karvat ovat kihartuneet, niin se kertoo korkeasta testosteronitasosta.

Siitossonni ei saa olla liian laiha, eikä liian lihana. Jos sonni on liian laiha, siltä voi loppua voimat ennen, kuin siitoskausi päättyy. Lihavuus sitten taas voi aiheuttaa sen, että hedelmällisyys laskee. Tavoitekuntoluokka siitossonnille on 3-3,5.

Kiveksiä on eri muotoisia ja siitossonnille päärynänmuotoiset kivekset ovat paras muoto. Tällöin kivekset eivät ole liian lähellä vartaloa. Kivespussin suositeltu ympärysmitta on vähintään 30cm.

2.4 Risteytyksen hyödyt ja haasteet 

Risteytys täytyy olla aina hyvin suunniteltua. Rotujen risteytykseltä haetaan heteroosia, eli risteysvaikutusta, joka osaltaan lisää jälkeläisten elinvoimaisuutta.

Risteytettyjen emolehmien hedelmällisyys on parempi ja tuotantoikä korkeampi. On myös huomattu, että vieroitettujen vasikoiden määrä saattaa olla suurempi mitä puhdasrotuisilla emoilla.

Emolehmän tuottavuutta pystytään nostamaan sillä, että täydennetään yhden rodun heikkouksia toisen rodun vahvuuksilla. Mutta kuten todettu, risteytys täytyy suunnitella hyvin etukäteen, että ei tule ongelmia, koska jos risteytys ei sujukaan ongelmitta, voi tästä aiheutua myös tuottavuuden heikentymistä.

Vaikeimmat ja hankalimmat ongelmat ovat vasikoiden suurentunut kuolleisuus, sekä lisääntyneet poikimavaikeudet. Täytyy ottaa huomioon, että emolehmän täytyy olla sen kokoinen, että se pystyy poikimaan risteytetyt vasikat, koska usein syntymäpaino on tällöin suurempi.

Suunnitteluvaiheessa täytyy myös ottaa huomioon rotuvalinnat. Jos risteytysemolehmä on risteytys ainoastaan isoista roduista, voi se saavuttaa hedelmällisen iän huomattavasti myöhemmin verrattuna puhdasrotuiseen emoon. Jos siis ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon perinnöllisiä ominaisuuksia, niin risteytyskarjan tuotantotaso voi olla todella huono.

Tautipaine tulee myös ongelmaksi eläinliikenteen lisääntyessä. On tärkeää ehkäistä tautien syntyminen ja esimerkiksi, jos tilalle hankitaan uusia asukkaita, niin niistä on saatava ehdottomasti terveystodistus itselle.

3 LIHANAUTOJEN RUOKINTA

3.1 Emojen kuntoluokitus 

Kuntoluokituksen tavoitteena on toimia hyvänä mittarina emolehmien ruokinnan onnistumisessa, sekä niiden hyvinvoinnin tarkkailussa. Rehun määrää voi helposti säädellä kuntoluokituksen perusteella joko pienemmäksi tai suuremmaksi. Poikkihaarakkeiden, jotka ovat osa lannenikamia, olisi tarkoitus erottua rasvakerroksen takia niin astutuksen aikana kuin vieroituksenkin yhteydessä. Tiineeksi tuleminen hankaloituu, mikäli lehmä on liian laiha. Liian lihavat lehmät puolestaan saattavat kohdata ongelmia poikimisen yhteydessä. Esimerkiksi 70 kiloa vastaa yhtä kuntoluokkaa, kun kyseessä on noin 600 kiloa painava eläin. Kuntoluokituksen hyötyjä on ehdottomasti ruokinnan ja eläimen kunnon pysyminen tasaisena ympäri vuoden.

Emolehmät jaetaan sisäruokintakauden aikana ruokintaryhmiin, mikäli se vain on mahdollista. Ryhmissä oleminen mahdollistaa kunnonmukaisen ruokinnan. Jos ryhmiä ei jostain syystä voi muodostaa, on kaikkia ruokittava sen eläimen mukaan, jonka kuntoluokka on ryhmän alin. Tämä tuo omat haasteensa ruokintaan, minkä vuoksi tavoitteena olisikin saada ryhmäjakoa aikaiseksi, ja sellaisen voisi tehdä myös esimerkiksi iän mukaan.

Kuntoluokitus tehdään lähinnä silmämääräisesti tai tunnustelemalla, minkä vuoksi on toivottavaa, että joka kerta sen tekisi sama henkilö. Tämä tuo haastetta oikean luokituksen saamiseksi, sillä arvioijan vaihtuessa myös kriteerit saattavat hieman muuttua. Luokituksen ollessa suunnitelmallista, tulisi kirjata ylös saadut tulokset ja hyödyntää niitä ruokinnan suunnittelussa ja toteutuksessa, minkä vuoksi kuntoluokitus tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa.

Taulukko 3. ELY:n emolehmien kuntoluokituksen pääkohdat taulukko

3.2 Aperuokinnan hyödyt ja haasteet 

Seosrehuruokinta, eli aperuokinta on seosrehusekoittimella tehtyä rehua, joka on tehty karkea- ja väkirehuista.

Seosrehuruokinnalla säästetään aikaa, rahaa ja vähennetään fyysistä työtä. Lehmien kannalta seosrehuruokinta on hyväksi pötsille. Seosrehu vähentää haittatekijöitä, mitkä liittyvät väkirehumääriin ja näin ollen pötsiin ei muodostu happamuuspiikkejä, jotka johtuvat väkirehun suurista kerta-annoksista.

Usein lihakarjoille tehdään tilalla vain yksi rehuseos, jota kaikki lehmät syövät. Ainoastaan alle puolivuotiaille vasikoille valmiiseen rehuseokseen lisätään valkuaista.

Seosrehuruokinta ei suinkaan ole ongelmatonta. Seosrehu on erilaisille mikrobeille mitä mainioin alusta kosteuden ja runsaan ravinnon takia. Jos seokseen pääsee lantaa, tai bakteereita maasta, on vaarana salmonella, kolibakteeri, listeriabakteeri sekä klostridibakteerit. Seosta täytyy tarkkailla hyvin. Jos seoksen haju muuttuu, se on pilaantunutta.

Ongelmaksi muodostuu myös se, että lehmät osaavat erotella seosrehua syödessään ja näin kaikki lehmät eivät välttämättä saa kaikkea tarpeellista rehusta, koska eivät saa rehua tasaisesti sekoitettuna. Tämä saattaa näkyä lehmien erilaisina tuotoksina.

4 LIHANAUTAKASVATTAMOT


4.1 Kylmä lihanautakasvattamo 

Kuva 1. Kylmä pihatto

Kylmä kasvattamo on eristämätön, usein ainoastaan kolmiseinäinen suoja eläimille ja sen suurin etu on sen edullisuus. Rakentaminen on halvempaa, sekä myöskin ylläpito, koska esimerkiksi lämmitykseen ei kulu rahaa. Ilmanvaihto on luonnollisesti hyvä, joka on myös eläinten kannalta hyvä. Eläimen kannalta hyvää on se, että makuualusta on pehmeä, koska kuiviketta täytyy käyttää paljon kovan pohjan takia ja tämä tuo kylmässä tiloissa myös omat haasteensa. Kuivikkeet kostuu ja jäätyy helpommin ja näin ollen kuivikkeet täytyy vaihtaa useammin, kuin lämpimässä kasvattamossa. Kylmässä täytyy olla myös tarkkana, että vedet tai vesiputket ei jäädy. Vedet pidetään sulana yleensä sähkövastuksien avulla. Kylmän kasvattamon lisäksi sairaille eläimille täytyy olla oma erillinen lämmin paikkansa, joka tuo lisäkustannuksia.

4.2 Lämmin lihanautakasvattamo

Kuva 2. Lämmin kasvattamo 

Lämpimän lihanautakasvattamon etuja hoitajan näkökulmasta on luonnollisesti mukavammat työskentelyolot ympäri vuoden.

Palkkipohjan ansiosta, eläimiä ollessa sopiva määrä, pysyvät ne itsestään helpommin puhtaina. Toisaalta palkkipohjissa on myös huonoja puolia, sillä ne saattavat aiheuttaa erilaisia häntä- ja jalkavaurioita, ja ovat liukkaita märkinä.

Välikasvatuksessa oleville vasikoille sopivia karsinakokoja ovat 2-3 m² per eläin.

Lämpimässä kasvattamossa kuiviketta ei mene niin paljoa kuin esimerkiksi kylmässä, minkä ansiosta kustannukset pysyvät erittäin kohtuullisina. Kuiviketta kuitenkin kannattaa käyttää, sillä palkkipohjat saattavat olla vetoisia. Lämpimissä kasvattamoissa tulisi kiinnittää huomiota ilmanvaihdon suunnitteluun ja toteutukseen, sillä nämä asiat vaikuttavat oleellisesti rakenteiden kunnossa pysymiseen ja tuotanto-olosuhteisiin.

Suurimmat haasteet johtuvat navettojen kosteudesta, vuodenajoista ja suurista muutoksista ilmastossa niiden välillä. Kunnollisella ilmanvaihdolla säästetään niin hoitajat kuin eläimetkin homeongelmilta, ja mahdollistaa viihtyisät olot vuoden ympäri.

LÄHTEET

Luke (n.d). Lihantuotanto. Haettu 13.11.2018 osoitteesta

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/maatalous-ja-maaseutu/lihantuotanto/

Maaseudun tulevaisuus (10.10.2016) Naudanlihan omavaraisuus Suomessa vaarassa romahtaa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/naudanlihan-omavaraisuus-suomessa-vaarassa-romahtaa-1.164472

Lihatiedotus (n.d). Lihantuotanto Suomessa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihantuotanto-suomessa-2

Luke (29.06.2018) Mitä Suomessa syötiin vuonna 2017. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.luke.fi/uutiset/mita-suomessa-syotiin-vuonna-2017/

Atria (n.d). Vasikkakasvatus osana kolmivaiheista naudanlihan tuotantoa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.atriatuottajat.fi/atrianauta/vasikkatila/Sivut/default.aspx

Ruokatieto (18.09.2002) KOLMIVAIHEKASVATUS VALTAA ALAA NAUDANLIHANTUOTANNOSSA. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.ruokatieto.fi/uutiset/kolmivaihekasvatus-valtaa-alaa-naudanlihantuotannossa

Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio (2002) Kotimaisen naudanlihatuotannon elvyttämistä selvittävä työryhmä, loppuraportti. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/7123f2a8-f173-4fbc-ad11-62107daa77ce/bf9e0a3b-1de3-45be-9692-cea87c19ba4b/JULKAISU_20170110082842.pdf

ETT ry, Olli Ruoho (21.05.2013). UUSIEN TUOTANTOMUOTOJEN AIHEUTTAMAT TAUTIRISKIT NAUTASEKTORILLA, ESIMERKKINÄ VAIHEKASVATUS JA HIEHOHOTELLIT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/uusien_tuotantomuotojen_aiheuttamat_tautisriskit_nautasektorilla_21_05_2013_o_ruoho.pdf

Faba (n.d). Lihakarjarodut Suomessa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.faba.fi/fi/tietopankki/lihakarjarodut-suomessa

HK (06.08.2015). Lihakarjarodut. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.hk.fi/lihakoulu/tilalta-tuotteeksi/artikkelit/rodut/artikkeli/lihakarjarodut/

Rohrback, Gesa (2011). Emolehmätilan tuotannon tulokset ja tuotannon kehittäminen. Opinnäytetyö. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Laurea-ammattikorkeakoulu. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32163/rohrbach_gesa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Johanna Rotola- Pukkila (2015) KASVATUS VASIKASTA KESTÄVÄKSI JA HYVÄKSI EMOLEHMÄKSI. Opinnäytetyö. Maatalouden perustutkinto. Suupohjan ammatti-instituutti Maatalousoppilaitos. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.highlandcattle.fi/images/phocadownload/KASVATUS_VASIKASTA_KESTaVaKSI_JA_HYVaKSI_EMOLEHMaKSIkuvat.pdf

Maiju, Pesonen,  (n.d). SIITOSSONNIA HANKKIMASSA, OSA 5: NUMEROT EIVÄT KERRO KAIKKEA. Luke. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-5-numerot-eiv%C3%A4t-kerro-kaikkea

Katri, Strohecker (n.d).  Siitossonnin valinta emotilalle. Finn Beef Ay. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/Sonnin%20valinta%20emotilalle%202010.pdf

Maiju, Pesonen (n.d). Onko siitossonni työkunnossa, onnistuuko emojen tiineyttäminen ensimmäiseen kiimaan? MTT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/MTT%20onko%20siitossonni%20%20%20%20%20%20ty%C3%B6kunnossa.pdf

Maiju, Pesonen (2016). Valitse huolella karjan tärkein eläin! Luke. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Naudanlihantuotanto/Nauta%202-2016_58-59.pdf

Farmit (n.d). ELÄINAINES- LIHANAUDAT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.farmit.net/kotielain/lihanauta/elainaines

Arto, Huuskonen (2011) Kehitystä naudanlihatuontantoon II. MTT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu14.pdf

Maiju, Pesonen (n.d). EMOLEHMIEN RUOKINTA JA KUNTOLUOKITUS. ELY. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://docplayer.fi/16113608-Emolehmien-ruokinta-ja-kuntoluokitus.html

Atria (n.d). Emolehmien kuntoluokka. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://www.atriatuottajat.fi/atrianauta/emotila/tuotannonsuunnittelu/kuntoluokka/Sivut/default.aspx

Hannele, Mäkinen ja Kati, Pennanen (2005) Kuntoluokitus. Opinnäytetyönä toteutettu verkkosivusto. Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikkö. Haettu 15.11.2018 osoitteesta http://www.oamk.fi/~mjarvi/emolehma/kuntoluokitus.htm

Farmit (n.d). SEOSRUOKINNAN EDUT JA ONGELMAT. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://www.farmit.net/kotielain/lypsylehma/ruokinta/seosrehuruokinta/seosrehuruokintaan-siirtyminen/edut-ja-ongelmat

Katariina, Ikäläinen ja Toni, Kettunen (2016) SEOSREHUN TASALAATUISUUS. Opinnäytetyö. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. Haettu 16.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117973/Ikalainen_Katriina_Kettunen_Toni.pdf?sequence=1

Kuva 2. Haettu 16.11.2018 osoitteesta http://www.lankisentila.fi/rotukarja.html

Reetta, Palva (2014). Kuivikkeen käyttö lihakarjakasvattamoissa. TTS Työtehoseura. Haettu 16.11.2018 osoitteesta https://docplayer.fi/9663119-Loppukasvattamot-kuivikkeen-kaytto-lihakarjakasvattamoissa.html

ETT (n.d). LIHANAUTAKASVATTAMON RAKENNERATKAISUT. Haettu 16.11.2028 osoitteesta https://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/terveydenhuolto/2.Nautakasvattamot.pdf

NHK Group (n.d). ILMANVAIHTO. Haettu 16.11.2018 osoitteesta http://www.nhk.fi/tks/71/ilmanvaihto.html

Maidontuotanto Suomessa

Tehtävänanto:

" Viikkotehtävän toimeksianto

1. Maidontuotanto Suomessa

Tässä esitellään lypsykarjataloutta yleisesti maatalouden tuotantosuuntana Suomessa: tilojen määrä, lehmien määrä, tilojen keskikoko, sijoittuminen Suomessa, tuotanto- ja tuotostietoja.

 2. Eläinaines maidontuotannossa

Rotujen esittely (kuva ja keskeiset ominaisuudet), rotujen risteytttäminen maitotiloilla: miksi ja miten

3. Rehut ja ruokinta

Tärkemmät rehut ja niiden käyttö lehmien, hiehojen ja vasikoiden ruokinnassa. Asiaa voi käsitellä esimerkiksi jonkun tiimin jäsenen kotitilan/ koulutilan ruokintasuunnitelman avula.

4. Navetat

Parsinavetta ja erilaiset pihatot. Selitä toimintaperiaateet. Koneet ja laitteet, sisustus. Lypsyvaihtoehdot eri navettatyypeissä. Tässä osassa kannattaa panostaa kuviin ja kuvateksteihin etenkin esityksessä."



1 MAIDONTUOTANTO SUOMESSA

Maitotiloja on liki joka paikkakunnalla Suomessa ja maidontuotanto onkin tärkein tuotantosektori alalla. Tammikuussa 2018 maitotiloja oli 6752 kappaletta ja lypsäviä lehmiä noin 272 700. Vuoteen 2017 verrattuna tuottajien määrä väheni noin seitsemän prosenttia. Vuodelle 2018 on arvioitu, että maitotiloilla olisi keskimäärin 41,5 lypsävää lehmää, kun vuonna 2017 lehmien määrä oli keskimäärin 38 tilaa kohden.

Vuonna 2017 maitoa tuotettiin noin 2300 miljoonaa litraa, eli vuodesta 2016 tuotannon määrä laski noin yhden prosentin verran. Vuosien varrella lehmien keskimääräinen maidontuotanto on kuitenkin kasvanut hurjasti; vuonna 2017 yksi lehmä lypsi maitoa noin 8300 litraa, kun taas vuonna 1980 vastaava luku oli 4400 litraa.

Vuoden 2017 kulutetuista maitotuotteista liki 70 prosenttia oli kotimaista, kun taas juustoista samainen luku oli vajaa 50%. Pelkän maidon kotimaisuusaste oli noin 95%.

2 ELÄINAINES MAIDONTUOTANNOSSA

2.1 Ayrshire

 

   

Rotu on kotoisin Ayrin kreivikunnasta Skotlannista. Suomeen ensimmäiset Ayrshiret on tuotu noin 1800- luvun puolivälissä ja nykyään se on lypsyroduista yleisin. Ayrshiret ovat pitkäikäisiä ja hyödyntävät korsirehua, mikä osaltaan lisää rodun suosiota. Lehmät painavat noin 450- 600kg. Väritys on valkoinen punaruskeilla laikuilla.

2.2 Jersey 

 

Rotu on kotoisin Jerseyn saarelta Ranskan edustalta. Lehmien määrä ei Suomessa ole vielä kovin suuri, joskin ne ovat saaneet hyvän maineen rauhallisina ja hyväluonteisina lypsylehminä. Rodun maidolla on korkea rasvapitoisuus, sekä ne ovat kooltaan pieniä muihin rotuihin verrattuna; lehmät painavat noin 350-550kg. Väritys vaihtelee ruskean eri sävyissä vaaleasta jopa lähes mustaan. 

2.3 Holstein

Holstein on yleisin lypsyrotu maailmassa. Kotoisin Hollannista, Friisinmaalta. Lehmät ovat suuria ja ne painavatkin noin 600-700kg. Niiden tuotantokyky on loistava ja ne sopeutuvat hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Väritys on mustavalkoinen.

2.4 Rotujen risteyttäminen maitotiloilla  

Lypsylehmiä on risteytetty lähes pelkästään puhdasrotuisiin eläimiin, sillä liian erilaisten rotujen risteyttämisellä ei saada aikaan yhtä tuottavia ja hyviä yksilöitä edeltäjiinsä verrattuna. Tällöin heteroosi ei jatku enää toivotulla tavalla. Heteroosi tarkoittaa risteytysvaikutusta, eli positiivisten ominaisuuksien jatkumoa syntyvissä jälkeläisissä. Risteytyksiä käytetään erityisesti tuotoksen lisäämiseen ja hedelmällisyys- ja terveysominaisuuksien parantamiseen. Suunnittelussa tulisi huomioida oman karjan puutteet ja tavoitteet niiden korjaamiselle ja kehittämiselle, sekä oma suunnitelma risteytysten toteuttamisesta. Ruokinnasta ja hoidosta johtuvat vaikeudet eivät ole korjattavissa rotujen yhdistämisellä, vaan näissä tapauksissa tulisi korjata ongelmien aiheuttaja.

Risteytykset tulisi suunnitella hyvin ja rotujen ominaisuuksia punniten, jotta paras heteroosivaikutus saataisiin esiin. Usein on käytetty takaisinristeyttämistä, mikä tarkoittaa sitä, että ensiksi risteytetään kaksi erirotuista lehmää, minkä jälkeen toista rotua käytetään myös yhdistelmästä syntyneelle jälkeläiselle. Jalostus on melko hidasta ja voi viedä kymmenenkin vuotta, ennen kuin päästään haluttuihin tuloksiin.

Hajontaa esiintyy erityisesti ensimmäisten sukupolvien aikana, mutta parin sukupolven jälkeen hajontaa ei enää ole niin paljoa ja eläimet ovat enemmän toistensa kaltaisia. Parhaimpia tuloksia on saatu niin kutsutulla kolmiroturisteyttämisellä. Tunnetuin menetelmä on ProCross, jossa käytetään Holsteineja, VikingRediä ja Montbeliardeja. Kolmen rodun käyttämisellä vältetään sukusiitosten vaarat, sillä mahdollisuus siihen on erittäin pieni. Asian tärkeys tulee esille siinä vaiheessa, kun kaikkien eläinten taustoja ei tunneta tarkkaan tai lainkaan.

3 REHUT JA RUOKINTA 

   

Lypsylehmien ruokinta perustuu ruokintasuunnitelmaan. Maidontuotannon kustannuksista rehujen osuus on yli puolet. Tämän takia huolellinen suunnittelu on tärkeää.

Jotta vasikasta saadaan hyvän pötsin omaava lypsylehmä, on nestemäinen ravinto vaihdettava kiinteäksi. Vasikka tarvitsee maidon erilaiset ravinteet kasvaakseen, mutta hyvän märehtijän vasikasta saa, kun sille tarjotaan hyvin sulavaa väkirehua. Pötsin nukkapinta muodostuu, kun väkirehusta on syntynyt pötsiin haihtuvia rasvahappoja. Kun vasikka syö väkirehua kilon päivässä, voidaan siirtyä antamaan myös karkearehuja. Vieroittaessa vasikan tavoitepaino on 80kg.

Lehmän tuotoskykyyn vaikutetaan hiehon ruokinnalla. Hieho tarvitsee valkuaispitoista väkirehua, sekä karkearehua, jonka tehtävä on venyttää pötsiä. Karkearehuksi sopii säilörehu, jonka D-arvo on 63 ja raakavalkuaispitoisuus 12%. Vieroituksesta puolen vuoden ikäiseksi asti voidaan tarjota vapaasti karkearehua, yli 6kk ikäinen hieho voi myös laiduntaa. Tällöin laitumen tarvitsee olla hyvä ja ravitseva. Jos laidun on huonoa, se vaatii aina täydennystä. Kun hiehon poikiminen lähestyy, tarjotaan viimeisen kuukauden ajan väkirehua, jonka määrää nostetaan 2-3 kiloon poikimäpäivään mennessä.  

Poikimisen jälkeiset 2-4 viikkoa ovat tärkeitä lehmän terveyden ja tuotoskyvyn kannalta. Tasapainoinen ruokinta on näinä viikkoina todella tärkeää. Rehuannoksen valkuaispitoisuutta on hyvä nostaa korkeammaksi herumisvaiheessa, koska kuiva-aineen syönti laahaa perässä. Tavoite raakavalkuaispitoisuudelle on 18%. Lehmän hedelmällisyyden kannalta negatiivinen energiatase lypsykauden alussa on haitallista.

Lypsylehmän kanssa säilörehun sulavuus on tärkein ominaisuus. Lypsylehmien ruokinnassa säilörehua käytetään 8-15kg/nauta/päivä. Säilörehu vaikuttaa lehmän syönnin ja tuotoksen lisäksi myös maidon laatuun ja koostumukseen. Säilörehun D-arvon olisi hyvä olla 680-700g/kg/ka ja raakavalkuaispitoisuuden 130-170g/kg/ka.

Lehmän ummessaoloaika on noin kaksi kuukautta pitkä. Ummessaoloaikana lehmä palautuu edellisestä tuotantokaudesta ja valmistautuu seuraavaan. Ummessaoloaika tuo omia haasteitaan ruokintaan ja tärkeää onkin, että pötsin täyteisyys ja aktiivisuus pysyisi samana. Kivennäistasapaino täytyy hallita myös, koska sillä estetään esimerkiksi poikimahalvaus, hedelmällisyyshäiriöt sekä ketoosi. Ummessaoloaikana lehmä ei saisi lihota, sopiva kuntoluokka on tuolloin 3-3,5.

4 NAVETAT 

4.1 Parsinavetat 

   

Parsinavetassa lehmän liikkumista on rajoitettu ja eläin on kytkettynä parteen kiinni. Samassa paikassa se syö, juo ja nukkuu, minkä lisäksi myös lypsy tapahtuu tällä paikalla. Lehmät ja hiehot ovat sijoitettuna tällaisiin navettoihin, kun taas poikimattomat hiehot pääsevät laitumelle laidunkauden alkaessa. Joissakin maissa parsinavetat ovat kielletty ja tällaisissa pidettävien lehmien tulisi päästä 60 päiväksi ulkoilemaan kesäisin.

Suomessa yritettiin parsinavettoja saada kielletyiksi, mutta esitys hylättiin. Muutoksia asioihin tuli sen verran, että uusien parsinavettojen rakentamiseen tukea ei vuoden 2019 alusta enää saa, eikä myöskään vanhojen parsinavettojen suurentamiseen. Nykyisin on myös säädetty, että parsinavettalehmien ulkoiluvaatimus on 60pv/v touko-syyskuun välillä, ja se nousee vuoden 2022 alusta 90:een päivään niin, että aikaväliä ei ole määrätty. 

4.2 Pihattonavetta  

Pihattonavetta on samankaltainen kuin parsinavetta, mutta lehmä pääsee vapaasti liikkumaan ja syömään eri paikkoihin. Lypsylehmäpihatossa lehmät joko käyvät itse lypsyrobottien avulla lypsyllä, tai ne lypsetään erillisellä lypsypaikalla. Esimerkiksi Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan navetassa on verhoseinäinen pihatto. 

 Kuvassa Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan pihatto. Keskellä ruokintapöytä.

Kuvassa Mustialan Lely Astronaut lypsyrobotti. Lehmä saadaan kulkemaan robotin sisälle ruoan avulla. Robotti osaa annostella jokaiselle lehmälle lehmäkohtaisen väkirehuannoksen. 

4.3 Yksilökarsina 

Vasikoita pidetään eristyksissä yksilökarsinoissa eläinsuojelulain mukaisesti maksimissaan kahdeksan viikon ajan. Hoitaja pystyy paremmin seuraamaan yksittäisen vasikan vointia, kun se on omassa karsinassaan. Karsinasta tulee olla näkö- ja kosketusyhteys lajitovereihinsa, sillä ne ovat sosiaalisia eläimiä ja luonnossa alkaisivat muodostamaan sosiaalisia suhteita jo viikon vanhoina. Yksilökarsinaa käytetään yleensä tautiriskien takia, vaikka siirron yhteisiin tiloihin tulisi tapahtua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

 

Kuvassa näkyvä kevytkarsina on hyvä vaihtoehto sen liikuteltavuuden ansiosta. Esimerkiksi pesu voidaan suorittaa ulkona ja näin navettaan ei synny ylimääräistä kosteutta.

4.4 Ryhmäkarsina    

Lihanaudoille ja vasikoille käytetään myös ryhmäkarsinoita. Näissä karsinoissa niin vettä, kuin rehuakin on vapaasti eläimen saatavilla. Kahdeksan viikon iän ylittäviä vasikoita tulisi pitää ryhmäkarsinoissa puolen vuoden ikään saakka. Tilavassa yhteiskarsinassa lehmien mahdollinen aggressiivinen käyttäytyminen vähenee.

Ryhmäkarsinoissa on erilaisia pohjaratkaisuja, mutta tärkeintä on, että makuualusta on lämmin ja pehmeä, että vasikka ei saa mistään kylmää ilmaa. Esimerkiksi kokoritiläkarsina ei ole vaihtoehto vasikoille, koska veto tulee tässä ongelmaksi. Ritilä on myös liian kova alusta vasikalle.

Kuivikkeina käytetään olkea, purua ja turvetta. Säännöllinen puhdistus tärkeää.

Jotta karsina täyttää hyvinvointituen vaatimukset, on ryhmäkarsinan pinta-ala oltava 0-3kk ikäisille 1,8m² ja 2-4kk ikäisille 2,25m².

 

Nuorille vasikoille väkirehu tarjoillaan yleensä vapaaruokkijasta, koska se on helpoin tapa. Vesi on oltava vapaasti vasikoiden saatavissa. 

 LÄHTEET 

https://www.proagria.fi/ajankohtaista/lehmien-maitotuotos-ja-maara-tiloilla-jatkoivat-tasaista-nousua-suomen-500-parasta

https://www.luke.fi/uutiset/maatilojen-maara-vahenee-mutta-tuotanto-sailyy-ennallaan/

https://www.mtk.fi/maatalous/maatalous_suomessa/maidontuotanto/fi_FI/maitotilat/

https://www.gettyimages.fi/detail/photo/pedigree-ayrshire-dairy-cow-drouin-west-high-res-stock-photography/123524985

https://www.google.com/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiZh_fW4LzeAhXIjywKHWNzAtYQjRx6BAgBEAU&url=https%3A%2F%2Fwww.wideopenpets.com%2Feverything-need-know-jersey-cow%2F&psig=AOvVaw0LA2UFFrDQU2EG8PLeSfOA&ust=1541488939874320

https://www.wideopenpets.com/everything-need-know-holstein-cow/

http://www.nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-6-suunnittele-mieti-ja-toteuta

http://www.nauta.fi/jalostus/risteytt%C3%A4m%C3%A4ll%C3%A4-hyvi%C3%A4-tuotantoel%C3%A4imi%C3%A4

http://www.faba.fi/fi/tietopankki/lypsykarjarodut-suomessa

https://www.raisioagro.com/nyrkkisaannot-ruokintaan1

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/27/file/Nautakasikirja.pdf

http://www.suomenrehu.fi/fi/ruokinta/lypsylehmien-ruokinta/

https://www.elaintieto.fi/nauta-tuotantoelaimena/

http://www.nautatieto.fi/hyvinvoinnin-haasteita/vasikoiden-pito

http://www.virtuaalikyla.fi/mustialannavetta/pihatto/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parsinavetta

http://www.syotavaksikasvatetut.fi/wp-content/uploads/2015/06/HS-eläinkuvat-matalaresoluutio-28.jpg

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.284216

https://www.pellon.fi/karjatalous/vasikanjuotto_ja__kalusteet/vasikkakalusteet/babystar/

http://www.finnlacto.fi/vasikoiden-ruokinta

 

https://www.pellon.fi/karjatalous/vasikanjuotto_ja__kalusteet/vasikkakalusteet/ryhmakarsinat/