"Tehtävä 1: Naudanlihantuotanto Suomessa
1. Tehkää taulukko, johon kokoatte keskimääräistä tietoa naudanlihantuotannosta Suomessa vuosina 2016 ja 2017: tuottajahinta, tuotanto, kulutus, vienti, tuonti, omavaraisuusaste, keskiteuraspainot (sonnit ja hiehot yli 130 kg, lehmät).
2. Pohtikaa perustellen kolmivaihekasvatuksen hyötyjä ja haasteita.
3. Pohtikaa ja perustelkaa viisi keskeistä asiaa mihin kannattavan emolehmätilan tuotanto perustuu.
Tehtävä 2: Lihanautarodut ja eläinaines
1. Tehkää taulukko, johon kokoatte kaikki Suomessa kasvatettavat liharodut ja kerätkää taulukkoon rotukohtaista tietoa ja ominaisuuksia.
2. Pohtikaa perustellen hyvän emolehmän ominaisuuksia, erityisesti mikä merkitys/vaikutus kullakin ominaisuudella on.
3. Pohtikaa perustellen hyvän siitossonnin ominaisuuksia, erityisesti mikä merkitys/vaikutus kullakin ominaisuudella on.
4. Pohtikaa perustellen risteytyksen hyötyjä ja mahdollisia haasteita naudanlihantuotannossa.
Tehtävä 3: Lihanautojen ruokinta
1. Kertokaa mitä emolehmien kuntoluokitus tarkoittaa, mikä on sen tavoite, miten se tehdään ja pohtikaa perustellen sen hyötyjä ja siihen liittyviä haasteita.
2. Pohtikaa perustellen seosrehuruokinnan eli aperuokinnan hyötyjä ja haasteita.
Tehtävä 4: Lihanautakasvattamot
1. Kuva kylmästä lihanautakasvattamosta. Pohtikaa perustellen kasvattamon etuja ja haasteita.
2. Kuva lämpimästä lihanautakasvattamosta. Pohtikaa perustellen kasvattamon etuja ja haasteita"
1 NAUDANLIHATUOTANTO SUOMESSA
Naudanlihaa tuotetaan Suomessa paljon, noin 80 miljoonaa
kiloa per vuosi. Suurin osa naudanlihasta saadaan maidontuotannosta ylijäävistä
poistolehmistä ja vasikoista, minkä lisäksi naudanlihaa saadaan varta vasten
lihaksi kasvatettavista naudoista. Maidontuotannossa käytettävä eläinaines
hyödynnetään lihatuotannossa, mikä osaltaan supistaa lihankulutuksen
aiheuttamaa ilmastovaikutusta.
1.1 Naudanlihatuotanto Suomessa vuosina 2016 & 2017
Taulukko 1
1.2 Kolmivaihekasvatuksen hyödyt ja haasteet
Kolmivaihekasvatusta on käytetty lypsävien rotujen sekä
risteyslehmien lihantuotannon lisäämiseen. Syitä kolmivaihekasvatuksen
aloittamiselle oli muun muassa lehmien laadun heikkous sekä maatiloilla ajan
mittaan tapahtuneet muutokset.
Kasvatusmenetelmään kuuluu nimensä mukaisesti kolme eri
vaihetta: ensimmäisenä vasikka luonnollisesti syntyy tilalle, ja jo
alkutaipaleella panostetaan vasikoiden hoitoon ja ruokintaan. Aikainen siirto
on hyvä asia maitotilan toiminnan kannalta, sillä näin saadaan lisää aikaa itse
maidontuotannon hoitamista varten, sekä rehukustannuksissa saadaan säästöä
vasikoiden juodessa pelkästään maitoa ravintonaan. Tarkoituksena onkin, että
kasvatus tapahtuu saman ikäisten eläinten ryhmissä ja mahdollistaa sen, että
tuottaja voi tarjota tiettyyn vaiheeseen erikoistunutta hoitoa.
Tämän jälkeen on vuorossa alkukasvatus, joka tapahtuu
välikasvattamoissa. Siirto kasvattamoon tapahtuu useimmiten 1-3 viikon iässä,
ja vasikat viipyvät niissä noin 3-6 kuukauden ikäisiksi. Tavoitteena on
kirjaimellisesti antaa niille hyvät eväät kasvua ajatellen. Vajaa kilon
päiväkasvuvauhtia tavoitellaan, sekä matalaa, alle 4 % kuolleisuutta. Hyvällä
ruokinnalla on tarkoitus saavuttaa tasainen ja suunnitelmien mukaisesti
kasvanut ryhmä vasikoita.
Kolmas vaihe tapahtuu loppukasvattamoissa, jolloin
tavoitteena on teuraspainon saavuttaminen. Kolmivaihetuotannon vuoksi
kasvatusaika ei ole niin pitkä kuin normaalisti ja teuraspainoja usein
nostetaankin. Tämä auttaa parantamaan teuraslaatua sekä lihan laatua, ja
viimeisten muutamien vuosien aikana sonnien teuraspaino onkin kohonnut 20
kiloa. Myös kuljetuksen kannalta kolmivaihekasvatuksessa on puolensa, sillä
näin saadaan suurempi määrä eläimiä siirrettyä kerralla verrattuna
tavanomaiseen muutaman eläimen siirtoon.
Kasvatuksen tulisi olla erittäin hyvin suunniteltua, mikä
luo osaltaan haasteita, kun mietitään muun muassa sopivimpia toimintatapoja,
eläinten terveydentilan seuraamista sekä ravitsemukseen liittyviä asioita.
Tuotantotuloksia tuleekin seurata tarkkaavaisesti, jotta saataisiin tietoa
kasvatuksen onnistumisesta ja mahdollisista muutoksista käytössä oleviin
menetelmiin.
1.3 Kannattava emolehmätila
Emolehmillä on erittäin tärkeää tavoitella tiettyä
kuntoluokkaa vuoden ympäri, jotta tiineytyminen, poikiminen ja imetys
onnistuisivat toivotulla tavalla. Emolehmätilojen tuotanto perustuukin
suunniteltuun tuotannon rytmittämiseen.
Keväällä poikivan emolehmän vuoteen kuuluu neljä eri
vaihetta: sisällä tapahtuva imetys, ulkona laitumella tapahtuva imetys, sekä
tiineyden keski- ja loppuvaiheet sisätiloissa. Tehokasta laiduntamista on
käytetty tällaisten emolehmien tuotannon perustana. Keväällä poikivia lehmiä
voidaan tiineyden puolivälissä ruokkia D-arvoltaan huonommalla säilörehulla,
mikäli ne ovat oikeassa kuntoluokassa. Näin voidaan säästää ruokintakuluissa.
Vasikat kehittyvät varhaisessa vaiheessa ja märehtimisjaksot alkavat jo noin
2-3 viikon ikäisenä, joten ne alkavat hyödyntämään rehuja myös aikaisin.
Laitumen suunnitteluun ja kuntoon on syytä kiinnittää
huomiota ennen laidunkauden alkamista. Nurmen tulisi olla 10 cm tienoilla, kun
laidunnus aloitetaan. Eläinmäärä kannattaa suunnitella siten, ettei nurmi
tallautuisi liiaksi ja aiheuttaisi hylkylaikkuja. Toisaalta taas isommilla
laitumilla nurmi ei saisi päästä kasvamaan turhan pitkäksi ja näin ollen
aiheuttamaan tallautumistappioita. On tärkeää kiinnittää huomiota
puhdistusniittoon ja sen ajankohtaan.
Syksyllä poikivien emolehmien vuosi jakaantuu
tuotantovaiheiden mukaan kolmeen eri osaan. Imetys sisätiloissa, laitumella
vietettävä tiineyden puoliväli sekä loppuvaihe, joka myöskin tapahtuu
sisätiloissa. Mikäli tilan peltojen pinta-alasta jää vain pieni osuus
laitumille, on järkevämpää käyttää tätä menetelmää.
Tuotannon kannattavuuden kulmakiviin lukeutuu tehokas
laiduntaminen ja taloudellisesti paras vaihtoehto onkin laidunrehun tuottaminen
ja hyödyntäminen nurmirehujen tuotannossa. Kannattavinta olisikin viljellä
monipuolisesti useita erityyppisiä säilörehuja tuotantovaiheiden varalle ja
vaiheet tulisikin muistaa viljelysuunnitelmaa tehdessä.
Alhainen kustannustaso onkin erittäin tavoiteltava asia ja
se vaikuttaa oleellisesti rakennusten vaatimuksiin, sillä niiden tulisi olla
edullisia, kestäviä ja tarjota riittävästi viihtyisyyttä sekä hyvinvointia.
Useimmiten nämä vaatimukset täyttää kylmäpihatto, eikä lämmin navetta olekaan
edellytyksenä emolehmien hyvinvoinnille.
2 LIHANAUTARODUT JA ELÄINAINES
2.1 Suomessa kasvatettavat liharodut ja niiden ominaisuudet
Taulukko 2. Liharodut ja niiden ominaisuudet
2.2 Hyvän emolehmän ominaisuudet
Tärkein emolehmän ominaisuus on tietenkin hedelmällisyys.
Jos lehmän tiineyttäminen ei onnistu, se menee poistoon.
Hyvä luonne ja maidontuotanto on tärkeitä asioita, jotta emo
saa kasvatettua vasikasta hyväluonteisen ja -painoisen vieroitusikään mennessä.
Emolehmän hyvä luonne on tärkeä myös siitä syystä, että vaikka lähtökohtaisesti
lehmän toivotaan poikivan itsenäisesti, niin aina voi tulla komplikaatioita ja
ihmisen täytyy voida mennä auttamaan lehmää tarvittaessa. Auttaminen ei
onnistu, jos lehmä on aggressiivinen tai kovin arka. Jos emolehmä pystyy
poikimaan ilman apua, niin lehmä voi poikia elämänsä aikana kymmenenkin kertaa.
Lehmän hyvä rakenne on myös tärkeä emolehmän ominaisuus.
Emolehmän täytyy jaksaa kannatella sonnin paino ja lantion täytyy olla
sellainen, että poikiminen onnistuu. Emolehmän ulkoinen olemus täytyy olla
feminiininen ja utareiden sellaiset, että vasikka pystyy niistä imemään maitoa.
Utareiden olisi hyvä olla korkealla ja niiden täytyy tuottaa paljon maitoa,
koska sillä tavalla ennaltaehkäistään esimerkiksi utaretulehdukset.
2.3 Hyvän siitossonnin ominaisuudet
Tärkein siitossonnin ominaisuus on hedelmällisyys /
tiineyttämiskyky, koska tyhjiin emolehmiin yhdelläkään tilalla ei ole varaa.
Hyvä luonne on tärkeä ominaisuus siitossonnille.
Luonteenpiirteet ovat periytyviä ja isän luonteesta 50 % periytyy vasikalle.
Siitossonnin täytyy tulla myös toimeen emolehmien, muiden siitossonnien, sekä
myös ihmisten kanssa.
Siitossonnilla on oltava hyvät, vahvat jalat. Sonnin täytyy
pystyä muun muassa hyppäämään emolehmän selkään. Siitossonnin kokonaisrakenne
on oltava hyvä senkin takia, että nämä ominaisuudet periytyvät. Kukaan ei halua
jalostaa sairasta eläintä.
Siitossonnin pitäisi olla rakenteeltaan maskuliininen. Jos
sonnin päässä olevat karvat ovat kihartuneet, niin se kertoo korkeasta
testosteronitasosta.
Siitossonni ei saa olla liian laiha, eikä liian lihana. Jos
sonni on liian laiha, siltä voi loppua voimat ennen, kuin siitoskausi päättyy.
Lihavuus sitten taas voi aiheuttaa sen, että hedelmällisyys laskee.
Tavoitekuntoluokka siitossonnille on 3-3,5.
Kiveksiä on eri muotoisia ja siitossonnille
päärynänmuotoiset kivekset ovat paras muoto. Tällöin kivekset eivät ole liian
lähellä vartaloa. Kivespussin suositeltu ympärysmitta on vähintään 30cm.
2.4 Risteytyksen hyödyt ja haasteet
Risteytys täytyy olla aina hyvin suunniteltua. Rotujen
risteytykseltä haetaan heteroosia, eli risteysvaikutusta, joka osaltaan lisää
jälkeläisten elinvoimaisuutta.
Risteytettyjen emolehmien hedelmällisyys on parempi ja
tuotantoikä korkeampi. On myös huomattu, että vieroitettujen vasikoiden määrä
saattaa olla suurempi mitä puhdasrotuisilla emoilla.
Emolehmän tuottavuutta pystytään nostamaan sillä, että
täydennetään yhden rodun heikkouksia toisen rodun vahvuuksilla. Mutta kuten
todettu, risteytys täytyy suunnitella hyvin etukäteen, että ei tule ongelmia,
koska jos risteytys ei sujukaan ongelmitta, voi tästä aiheutua myös
tuottavuuden heikentymistä.
Vaikeimmat ja hankalimmat ongelmat ovat vasikoiden
suurentunut kuolleisuus, sekä lisääntyneet poikimavaikeudet. Täytyy ottaa
huomioon, että emolehmän täytyy olla sen kokoinen, että se pystyy poikimaan
risteytetyt vasikat, koska usein syntymäpaino on tällöin suurempi.
Suunnitteluvaiheessa täytyy myös ottaa huomioon
rotuvalinnat. Jos risteytysemolehmä on risteytys ainoastaan isoista roduista,
voi se saavuttaa hedelmällisen iän huomattavasti myöhemmin verrattuna
puhdasrotuiseen emoon. Jos siis ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon perinnöllisiä
ominaisuuksia, niin risteytyskarjan tuotantotaso voi olla todella huono.
Tautipaine tulee myös ongelmaksi eläinliikenteen
lisääntyessä. On tärkeää ehkäistä tautien syntyminen ja esimerkiksi, jos
tilalle hankitaan uusia asukkaita, niin niistä on saatava ehdottomasti
terveystodistus itselle.
3 LIHANAUTOJEN RUOKINTA
3.1 Emojen kuntoluokitus
Kuntoluokituksen tavoitteena on toimia hyvänä mittarina
emolehmien ruokinnan onnistumisessa, sekä niiden hyvinvoinnin tarkkailussa.
Rehun määrää voi helposti säädellä kuntoluokituksen perusteella joko
pienemmäksi tai suuremmaksi. Poikkihaarakkeiden, jotka ovat osa lannenikamia,
olisi tarkoitus erottua rasvakerroksen takia niin astutuksen aikana kuin
vieroituksenkin yhteydessä. Tiineeksi tuleminen hankaloituu, mikäli lehmä on
liian laiha. Liian lihavat lehmät puolestaan saattavat kohdata ongelmia
poikimisen yhteydessä. Esimerkiksi 70 kiloa vastaa yhtä kuntoluokkaa, kun
kyseessä on noin 600 kiloa painava eläin. Kuntoluokituksen hyötyjä on ehdottomasti
ruokinnan ja eläimen kunnon pysyminen tasaisena ympäri vuoden.
Emolehmät jaetaan sisäruokintakauden aikana ruokintaryhmiin,
mikäli se vain on mahdollista. Ryhmissä oleminen mahdollistaa kunnonmukaisen
ruokinnan. Jos ryhmiä ei jostain syystä voi muodostaa, on kaikkia ruokittava
sen eläimen mukaan, jonka kuntoluokka on ryhmän alin. Tämä tuo omat haasteensa
ruokintaan, minkä vuoksi tavoitteena olisikin saada ryhmäjakoa aikaiseksi, ja
sellaisen voisi tehdä myös esimerkiksi iän mukaan.
Kuntoluokitus tehdään lähinnä silmämääräisesti tai
tunnustelemalla, minkä vuoksi on toivottavaa, että joka kerta sen tekisi sama
henkilö. Tämä tuo haastetta oikean luokituksen saamiseksi, sillä arvioijan
vaihtuessa myös kriteerit saattavat hieman muuttua. Luokituksen ollessa
suunnitelmallista, tulisi kirjata ylös saadut tulokset ja hyödyntää niitä
ruokinnan suunnittelussa ja toteutuksessa, minkä vuoksi kuntoluokitus tulisi
tehdä vähintään kerran vuodessa.
Taulukko 3. ELY:n emolehmien kuntoluokituksen pääkohdat
taulukko
3.2 Aperuokinnan hyödyt ja haasteet
Seosrehuruokinta, eli aperuokinta on seosrehusekoittimella
tehtyä rehua, joka on tehty karkea- ja väkirehuista.
Seosrehuruokinnalla säästetään aikaa, rahaa ja vähennetään
fyysistä työtä. Lehmien kannalta seosrehuruokinta on hyväksi pötsille. Seosrehu
vähentää haittatekijöitä, mitkä liittyvät väkirehumääriin ja näin ollen pötsiin
ei muodostu happamuuspiikkejä, jotka johtuvat väkirehun suurista
kerta-annoksista.
Usein lihakarjoille tehdään tilalla vain yksi rehuseos, jota
kaikki lehmät syövät. Ainoastaan alle puolivuotiaille vasikoille valmiiseen
rehuseokseen lisätään valkuaista.
Seosrehuruokinta ei suinkaan ole ongelmatonta. Seosrehu on
erilaisille mikrobeille mitä mainioin alusta kosteuden ja runsaan ravinnon
takia. Jos seokseen pääsee lantaa, tai bakteereita maasta, on vaarana
salmonella, kolibakteeri, listeriabakteeri sekä klostridibakteerit. Seosta
täytyy tarkkailla hyvin. Jos seoksen haju muuttuu, se on pilaantunutta.
Ongelmaksi muodostuu myös se, että lehmät osaavat erotella
seosrehua syödessään ja näin kaikki lehmät eivät välttämättä saa kaikkea
tarpeellista rehusta, koska eivät saa rehua tasaisesti sekoitettuna. Tämä
saattaa näkyä lehmien erilaisina tuotoksina.
4 LIHANAUTAKASVATTAMOT
4.1 Kylmä lihanautakasvattamo
Kuva 1. Kylmä pihatto
Kylmä kasvattamo on eristämätön, usein ainoastaan
kolmiseinäinen suoja eläimille ja sen suurin etu on sen edullisuus.
Rakentaminen on halvempaa, sekä myöskin ylläpito, koska esimerkiksi
lämmitykseen ei kulu rahaa. Ilmanvaihto on luonnollisesti hyvä, joka on myös
eläinten kannalta hyvä. Eläimen kannalta hyvää on se, että makuualusta on
pehmeä, koska kuiviketta täytyy käyttää paljon kovan pohjan takia ja tämä tuo
kylmässä tiloissa myös omat haasteensa. Kuivikkeet kostuu ja jäätyy helpommin
ja näin ollen kuivikkeet täytyy vaihtaa useammin, kuin lämpimässä
kasvattamossa. Kylmässä täytyy olla myös tarkkana, että vedet tai vesiputket ei
jäädy. Vedet pidetään sulana yleensä sähkövastuksien avulla. Kylmän kasvattamon
lisäksi sairaille eläimille täytyy olla oma erillinen lämmin paikkansa, joka
tuo lisäkustannuksia.
4.2 Lämmin lihanautakasvattamo
Kuva 2. Lämmin kasvattamo
Lämpimän lihanautakasvattamon etuja hoitajan näkökulmasta on
luonnollisesti mukavammat työskentelyolot ympäri vuoden.
Palkkipohjan ansiosta, eläimiä ollessa sopiva määrä, pysyvät
ne itsestään helpommin puhtaina. Toisaalta palkkipohjissa on myös huonoja
puolia, sillä ne saattavat aiheuttaa erilaisia häntä- ja jalkavaurioita, ja
ovat liukkaita märkinä.
Välikasvatuksessa oleville vasikoille sopivia karsinakokoja
ovat 2-3 m2 per eläin.
Lämpimässä kasvattamossa kuiviketta ei mene niin paljoa kuin
esimerkiksi kylmässä, minkä ansiosta kustannukset pysyvät erittäin
kohtuullisina. Kuiviketta kuitenkin kannattaa käyttää, sillä palkkipohjat
saattavat olla vetoisia. Lämpimissä kasvattamoissa tulisi kiinnittää huomiota
ilmanvaihdon suunnitteluun ja toteutukseen, sillä nämä asiat vaikuttavat
oleellisesti rakenteiden kunnossa pysymiseen ja tuotanto-olosuhteisiin.
Suurimmat haasteet johtuvat navettojen kosteudesta,
vuodenajoista ja suurista muutoksista ilmastossa niiden välillä. Kunnollisella
ilmanvaihdolla säästetään niin hoitajat kuin eläimetkin homeongelmilta, ja
mahdollistaa viihtyisät olot vuoden ympäri.
LÄHTEET
Luke (n.d). Lihantuotanto. Haettu 13.11.2018 osoitteesta
Maaseudun tulevaisuus (10.10.2016) Naudanlihan omavaraisuus Suomessa vaarassa romahtaa. Haettu
13.11.2018 osoitteesta
Lihatiedotus (n.d). Lihantuotanto
Suomessa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihantuotanto-suomessa-2
Luke (29.06.2018) Mitä
Suomessa syötiin vuonna 2017. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.luke.fi/uutiset/mita-suomessa-syotiin-vuonna-2017/
Atria (n.d). Vasikkakasvatus
osana kolmivaiheista naudanlihan tuotantoa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.atriatuottajat.fi/atrianauta/vasikkatila/Sivut/default.aspx
Ruokatieto (18.09.2002) KOLMIVAIHEKASVATUS
VALTAA ALAA NAUDANLIHANTUOTANNOSSA. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.ruokatieto.fi/uutiset/kolmivaihekasvatus-valtaa-alaa-naudanlihantuotannossa
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio (2002) Kotimaisen naudanlihatuotannon elvyttämistä
selvittävä työryhmä, loppuraportti. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/7123f2a8-f173-4fbc-ad11-62107daa77ce/bf9e0a3b-1de3-45be-9692-cea87c19ba4b/JULKAISU_20170110082842.pdf
ETT ry, Olli Ruoho (21.05.2013). UUSIEN TUOTANTOMUOTOJEN AIHEUTTAMAT TAUTIRISKIT NAUTASEKTORILLA,
ESIMERKKINÄ VAIHEKASVATUS JA HIEHOHOTELLIT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/uusien_tuotantomuotojen_aiheuttamat_tautisriskit_nautasektorilla_21_05_2013_o_ruoho.pdf
Faba (n.d). Lihakarjarodut
Suomessa. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.faba.fi/fi/tietopankki/lihakarjarodut-suomessa
HK (06.08.2015). Lihakarjarodut.
Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.hk.fi/lihakoulu/tilalta-tuotteeksi/artikkelit/rodut/artikkeli/lihakarjarodut/
Rohrback, Gesa (2011). Emolehmätilan
tuotannon tulokset ja tuotannon kehittäminen. Opinnäytetyö.
Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Laurea-ammattikorkeakoulu. Haettu
13.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32163/rohrbach_gesa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Johanna Rotola- Pukkila (2015) KASVATUS VASIKASTA KESTÄVÄKSI JA HYVÄKSI EMOLEHMÄKSI. Opinnäytetyö.
Maatalouden perustutkinto. Suupohjan ammatti-instituutti Maatalousoppilaitos.
Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.highlandcattle.fi/images/phocadownload/KASVATUS_VASIKASTA_KESTaVaKSI_JA_HYVaKSI_EMOLEHMaKSIkuvat.pdf
Maiju, Pesonen,
(n.d). SIITOSSONNIA HANKKIMASSA,
OSA 5: NUMEROT EIVÄT KERRO KAIKKEA. Luke. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-5-numerot-eiv%C3%A4t-kerro-kaikkea
Katri, Strohecker (n.d).
Siitossonnin valinta emotilalle. Finn Beef Ay. Haettu
13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/Sonnin%20valinta%20emotilalle%202010.pdf
Maiju, Pesonen (n.d). Onko
siitossonni työkunnossa, onnistuuko emojen tiineyttäminen ensimmäiseen kiimaan?
MTT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/MTT%20onko%20siitossonni%20%20%20%20%20%20ty%C3%B6kunnossa.pdf
Maiju, Pesonen (2016). Valitse
huolella karjan tärkein eläin! Luke. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Naudanlihantuotanto/Nauta%202-2016_58-59.pdf
Farmit (n.d). ELÄINAINES-
LIHANAUDAT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta https://www.farmit.net/kotielain/lihanauta/elainaines
Arto, Huuskonen (2011) Kehitystä
naudanlihatuontantoon II. MTT. Haettu 13.11.2018 osoitteesta http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu14.pdf
Maiju, Pesonen (n.d). EMOLEHMIEN
RUOKINTA JA KUNTOLUOKITUS. ELY. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://docplayer.fi/16113608-Emolehmien-ruokinta-ja-kuntoluokitus.html
Atria (n.d). Emolehmien
kuntoluokka. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://www.atriatuottajat.fi/atrianauta/emotila/tuotannonsuunnittelu/kuntoluokka/Sivut/default.aspx
Hannele, Mäkinen ja Kati, Pennanen (2005) Kuntoluokitus. Opinnäytetyönä toteutettu
verkkosivusto. Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikkö.
Haettu 15.11.2018 osoitteesta http://www.oamk.fi/~mjarvi/emolehma/kuntoluokitus.htm
Farmit (n.d). SEOSRUOKINNAN
EDUT JA ONGELMAT. Haettu 15.11.2018 osoitteesta https://www.farmit.net/kotielain/lypsylehma/ruokinta/seosrehuruokinta/seosrehuruokintaan-siirtyminen/edut-ja-ongelmat
Katariina, Ikäläinen ja Toni, Kettunen (2016) SEOSREHUN TASALAATUISUUS. Opinnäytetyö.
Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. Haettu
16.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117973/Ikalainen_Katriina_Kettunen_Toni.pdf?sequence=1
Kuva 2. Haettu 16.11.2018 osoitteesta http://www.lankisentila.fi/rotukarja.html
Reetta, Palva (2014). Kuivikkeen
käyttö lihakarjakasvattamoissa. TTS Työtehoseura. Haettu 16.11.2018
osoitteesta https://docplayer.fi/9663119-Loppukasvattamot-kuivikkeen-kaytto-lihakarjakasvattamoissa.html
ETT (n.d). LIHANAUTAKASVATTAMON
RAKENNERATKAISUT. Haettu 16.11.2028 osoitteesta https://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/terveydenhuolto/2.Nautakasvattamot.pdf
NHK Group
(n.d). ILMANVAIHTO. Haettu 16.11.2018 osoitteesta http://www.nhk.fi/tks/71/ilmanvaihto.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti